Pitkällisen harkinnan jälkeen jouduin tekemään päätöksen siitä, että Möttis joutuu palaamaan takaisin kissatalolle. Olen tätä tilannetta seuraillut jo pidemmän aikaa. Mitä paremmin Möttis ns. on asettunut taloksi, sitä pomottavampi siitä on tullut. Pomottaminen lähinnä kohdistuu eniten Fiaan, vähänkin kun Fia täällä kotona liikkuu, niin Möttis on heti niskassa. Ei anna Fian käydä rauhassa laatikolla, ruokailutilanteetkin on todella jännittyneitä ja Fia ei pysty rauhassa keskittymään syömiseen. Nyt tämä Fian virtatieongelma oli oikeastaan se ratkaiseva tekijä. En halua ottaa sitä riskiä, että Fian fyysinen hyvinvointi vaarantuu sen kokeman stressin vuoksi. Fia kun on luonteeltaan todella herkkä ja alistuvakin, ja se stressaantuu todella helposti.

Möttis on ihmisten suhteen todella valloittava löllykkä luonteeltaan, on todella sydäntä raastavaa joutua viemään se takaisin kissatalolle. Itku on tällä hetkellä todella herkässä. Joskus pitää vain kyetä tekemään vaikeitakin ratkaisuja. Nyt nautimme näistä viimeisistä tunneista yhdessä, koska tänään iltapäivällä eron hetki koittaa. En voi muuta kuin vain toivoa, että Möttis saa tulevaisuudessa todella todella rakastavan kodin. Tähän hetkeen lohtua tuo kissatalon eläintenhoitajan sanat silloin kun kävin Möttistä hakemassa, että Möttis on ollut monien ihmisten suosikki kissatalolla valloittavan olemuksen ja luonteensa vuoksi. Tämä antaa toivoa siitä, että Möttis löytää uuden kodin piankin. Paljon mukavia muistoja jäi tästä ajasta Möttiksen kanssa.