lauantai, 6. lokakuu 2007

Blogin päätös

Tämä blogi tulee nyt tiensä päähän, johtuen muutoksesta meidän porukan kokoonpanossa. Tulemme jossain vaiheessa jatkamaan kirjailua täällä. Pohjatyön olemme tehneet sinne jo valmiiksi, mutta vielä ei ole sen kummemmin uuden blogin aika. Tapaamisiin muutaman viikon sisällä meidän uudessa blogissa!

Fia ja Luna

perjantai, 5. lokakuu 2007

Surupäivä

Pitkällisen harkinnan jälkeen jouduin tekemään päätöksen siitä, että Möttis joutuu palaamaan takaisin kissatalolle. Olen tätä tilannetta seuraillut jo pidemmän aikaa. Mitä paremmin Möttis ns. on asettunut taloksi, sitä pomottavampi siitä on tullut. Pomottaminen lähinnä kohdistuu eniten Fiaan, vähänkin kun Fia täällä kotona liikkuu, niin Möttis on heti niskassa. Ei anna Fian käydä rauhassa laatikolla, ruokailutilanteetkin on todella jännittyneitä ja Fia ei pysty rauhassa keskittymään syömiseen. Nyt tämä Fian virtatieongelma oli oikeastaan se ratkaiseva tekijä. En halua ottaa sitä riskiä, että Fian fyysinen hyvinvointi vaarantuu sen kokeman stressin vuoksi. Fia kun on luonteeltaan todella herkkä ja alistuvakin, ja se stressaantuu todella helposti.

Möttis on ihmisten suhteen todella valloittava löllykkä luonteeltaan, on todella sydäntä raastavaa joutua viemään se takaisin kissatalolle. Itku on tällä hetkellä todella herkässä. Joskus pitää vain kyetä tekemään vaikeitakin ratkaisuja. Nyt nautimme näistä viimeisistä tunneista yhdessä, koska tänään iltapäivällä eron hetki koittaa. En voi muuta kuin vain toivoa, että Möttis saa tulevaisuudessa todella todella rakastavan kodin. Tähän hetkeen lohtua tuo kissatalon eläintenhoitajan sanat silloin kun kävin Möttistä hakemassa, että Möttis on ollut monien ihmisten suosikki kissatalolla valloittavan olemuksen ja luonteensa vuoksi. Tämä antaa toivoa siitä, että Möttis löytää uuden kodin piankin. Paljon mukavia muistoja jäi tästä ajasta Möttiksen kanssa.

tiistai, 2. lokakuu 2007

Fia sairastaa

Äiti kiikutti mut tänään eläinlääkärille, kun se huomasi, että mä olen muutaman päivän pissannut tosi useasti ja pieniä määriä. Se eläinlääkäri täti oli kyllä tosi mukava, se jutteli mulle rauhallisesti ja rapsutteli mua, mutta sitten se tuikkasi mulla takapuoleen sellaisella piikillä, jonka jälkeen mä ihan pakosti nukahdin vaikka kuinka yritin pysyä hereillä. Äiti kertoi, että sillä aikaa kun mä nukuin niin eläinlääkäri ja se hoitaja antoi mulle lisää nestettä mun nahan alle, että ne sai musta virtsanäytteen otettua. Sitten ne tutki sen näytteen, ja siinä kuulemma oli verta ja paljon bakteereja, virtsakiteitä ei onneksi ollut.

Mulla on siis joku sellainen virtsatieinfektio, joka vaikeuttaa mun pissaamista. Sain sellaisen kymmenen päivän antibioottikuurin, jonka pitäisi parantaa tää tulehdus. Torstaina saadaan bakteeriviljelyn tulos, niin tiedetään onko toi antibiootti oikea. Nyt mun kuulemma pitää syödä toi antibioottikuuri kiltisti, ja äitin pitää koittaa saada mut syömään enemmän märkäruokia ja juomaan vettä, että mulle ei tulisi niitä kiteitä tulevaisuudessakaan eikä tulehduksiakaan niin helposti, kun saisin enemmän nestettä ja pissaisin enemmän. Mut kun mä en tykkää märkäruoista enkä niin hirveesti lihoistakaan, en tahdo syödä!

lauantai, 29. syyskuu 2007

Punnituspäivä ja vesilähde

Meillä oli tänään punnituspäivä (äiti käy siis ensin kissa sylissä vaa'alla ja sitten yksin, ja laskee erotuksen). Tulokset näyttää tältä:
Fia: 3,4 kg (painoa tullut 400 grammaa lisää, mikä on ihan hyvä)
Möttis: 5,8 kiloa (hiukan liikaa)
Luna: 7,0 kg !!!! (äitiltä meinasi silmät lentää päästä kun näki vaa'an lukeman, mutta ei Luna silti miltään lihavalta näytä, kastraatilta vain)

Niin, ja sitten me saatiin sellainen Cat It- juoma-automaatti (tai no meidän mallissa lukee kyllä Dog It, mutta on kuulemma ihan samanlainen kuin Cat It, väri on vain punainen). Vähän meidän kyllä pitää sopeutua siihen, että meidän automaatissa lukee enklanniksi koira. Automaatti pitää sellaista kummallista hurinaa, joka meitä vielä vähän kummastuttaa. Ollaan kyllä tutkittu sitä automaattia, Fia siitä vähän jo joikin. Ehkä se on ihan hyvä, kunhan vain totutaan siihen.

torstai, 20. syyskuu 2007

Mä oon niin taitava

Tänään äiti istui tietokoneella, ja teki omasta mielestään jotain tärkeää juttua. Mä menin sitten sen viereen istumaan ja tuijotin sitä, kun olisin halunnut sen syliin nukkumaan. Tuijotin sitä tosi pitkään mun suurilla silmillä, ja äiti ei olevinaan huomannut mua. Sitten se sanoi, mulle että "Ei nyt syliin Fia". Silloin mä käännyin kannoillani ja menin ulko-oven luo istumaan naama siihen oveen päin. Ideana se, että jos ei kerta syliin pääse, niin lähden sit kokonaan pois. No, ei mennyt kuin ihan muutama sekunti niin äiti huusi mulle, että tule nyt sitten syliin. Hihii, mun taktiikka toimi, kannattaa testata joskus :D

Niin, ja tuolla sivussa on nyt oma esittelylokero meidän pikkuveljelle. Me laitetaan kuva heti kun saadaan, ja tietoja täytellään sitä mukaa kun niitä tulee.